Vuoristorataa

Kotikanava
321

No tämän verran täytyy käydä kirjoittamassa ja lukemassa… muuten ei tunnu oikein ehtivän… Kauheasti täällä kirjoitetaan, ja harmittaa kun ei ehdi kunnolla perehtyä mitä kellekin kuuluu :frowning:

Hyvin menee edelleen. Ennätyspäivät on menossa, tossa just laskin ihmeissäni, että tän kuukauden puolella mies on retkuillut vaan neljä päivää… tai siis aineiden kanssa, viis muuten. Ja nyt siis kohta kaks viikkoa täysin putsina.

Jotain tässä on tapahtunut, myös minussa. Tänään retku kävi siis uudemman kerran kotikulmillaan, ja mua ei jännittänyt yhtään. Tai ainakin niin vähän, ettei tuntunut missään.

Sanoihan tuo eilen suoraan, että “et voi kieltää ettetkö olisi yhtään ollut hermostunut kun lähdin”… pakkohan sitä oli myöntävästi siihen vastata, en viitsinyt valehdellakaan. Enää siinä vaiheessa.

Kyllähän siltä edelliseltä reissulta on joillekin se puhelinnumero levinnyt, mutta ei ole vastaillut, eikä se kovasti soikaan. Pari kertaa pirahtanut. Joku velkakin taitaa olla vielä hoitamatta, mutta jostain syystä ei sitäkään kiirehdi niinkuin on ennen aina tehnyt. Ennenhän ne on pitänyt aina heti samantien saada alta pois, esim. ennen hoitoon menoa jne. Nyt on ihan rennosti, ja sanoo että hoitaa kun pystyy. Toivon kovasti, että siihen menee tosi kauan…

Ehkäpä mä alan pikkuhiljaa luottaa siihen, että tuo kykenee toimimaan ja valitsemaan raittiuden suuntaisesti. Mutta vielä ollaan alussa. Mun pitää muistaa se ja pitää pää kylmänä. Etten liikaa innostuisi, mutta kuitenkin uskallan pysyä tässä onnellisessa olossa enkä luisu pelon puolelle.

322

Pysy onnessa vaan, ennätyksiä rikotaan niin, että paukkuu. Ihanaa!

323

Joo tänään teillä kaikki hyvin. Miksi siis murehtia huomista. Eikös se sun retkus (onko vielä retku, vai pitäisikö jo kutusa jollain muulla nimikkeellä?) käyt kuitenkin jossakin hoitamassa itseään? Eli hän hoitakoon itseään ja sinä itseäs. Eikö?

324

Voi viddy.

Siis mitään kauheaa ei ole tapahtunut. (vielä?)

Mut mua pännii. Vähän kaikki. Mut siis tossa retkussa. Varmaan osin sitäkin, että mä ehdin tottua yksinelämiseen ja siihen, että mun luona ollaan välillä vähän lepäämässä, ja sit saan taas olla rauhassa. Ehdin ehkä jo unohtaa, millaista on elellä tavallista parisuhde-eloa. Onhan tää mukavaa, mut… no en mä tästä halua valittaa, se on mun omaa nitkuilua vaan.

Mä stressailen edelleen. Mies eilen oli tosi kireänä, vasta tänään aamulla kertoi että väänsi alkoholi aika kovasti (sen kyllä huomasi), ei myöntänyt että aineisiin olisi ollut himoja. Hermoili sossun kanssa ja kävi veljeään moikkaamassa hautausmaalla, eipä ihme että oli tunteet pinnassa. Otti vähän ylimääräistä lääkitystä ja vielä kylvettiin pitkän kaavan mukaan, niin johan alkoi rauhoittua. Aamulla ihan hyvä fiilis, ja sossukin oli myötämielinen.

Mut mua ärsyttää (ja huolestuttaa), kun se on niin levoton. Mun mielestä yrittää pedata juomista, ja häiritsee kun nyt oon muistutellut siitä antabuksesta. Ennen eilistä ei oo tarvinnut. Mähän en viddy soikoon anna sen ruveta nyt tinttaamaan, vaikka kuinka tekis mieli. Lähteköön sitten johonkin muualle.

Ja siihen levottomuuteen liittyy se, että joka helvetin päivä se keksii jonkun syyn mennä käymään kotikulmilla. Millon on kirjastossa käytävä, milloin autettava isää jossain jne. Ymmärrän kyllä senkin, että on aika yksinäinen, ja vanhemmat mun lisäksi ainoita ihmisiä arjessa, niin tahtoo tavata. Tuolla kentällä kun sitä sosiaalista elämää on ollut aikalailla enemmän…

Toisaalta huolestuttaa se, mihin tämä yksinäisyyden kokemus voi johtaa kun pyörii siellä kulmilla. Toisaalta vaan ketuttaa, kun bensaa kuluu (matkaa kuitenkin ihan reilusti) ja muutenkin on rahat ihan julmetun tiukalla… Huomautin siitä tänään, että jos vois vähän rajottaa. Kun taas kesken päivän ilmoitti sinne lähtevänsä. Aamulla ei ollu mitään puhetta. Onhan tuo monesti sanonutkin, ettei oikein tajua mitään rahasta, joten on syytä ehkä senkin takia huomautella.

Mut hei. Nää taitaa olla ihan niitä “normaaleja” parisuhdeongelmia? Rahastahan mä olen aina ennenkin riidellyt. Tän mä osaan :sunglasses:

Vaan kyllä tähän liittyy sitä huolta ja pelkoa mahdollisesta retkahduksesta. Kaksi viikkoa raittiina tänään. Ennätykset paukkuu.

325

Valita vaan, jos se sillä helpottuu.

Tommmosessa murrosvaiheessa, kun kuviot on muuttumassa, on vaikea laskea todennäköisyyksiä. Joku osa aivoista prosessoi jatkuvasti toisen tekemisiä, sen nenäkarvojen asentoa ja aikaa retkahdukseen.

Meinasitko retkultas kysyä? Että koska aikoo retkahtaa? Meinaan että voi sitten itsekin ajoissa tajuta jos on sitä pohjustamassa.

Ah, raha… Sen taakse saa myös verhottua muita riidanaiheita, oikeasti ei kinatakaan senteistä, vaan mitä se raha edustaa. Oikeasti raha on vaan paperia ja metallia lompakossa tai taskussa - tai vielä olemattomampaa, pankkitilin saldo nettipankissa.

Yritä sinnitellä. Mun eka yhteenmuutto sulhasen kanssa pamahti karille kahden viikon jälkeen - tai oikeastaan siinä vaiheessa, kun sen piti oikeesti muuttaa samaan osoitteeseen lopetettuaan opinnon toisessa kaupungissa.

Tämän nykyisen kanssa pakenin monta kertaa lenkille tai jonnekin hokemaan, että rakkaus on tekoja, ärkkele, tekoja ja sietämistä ja anteeksiantamista… Koskaan ei ole hyvä; sinkkuna haaveilee parisuhteesta ja avovaimona vapaudesta…

Kyllä se oma tie löytyy. Vaikka valittamalla.

326

Hei tähtis. Nyt mä paukutan vuorostani suoraan. Mä kun tiedän, että sulle voi…

Sä olet nyt sortunut siihen, että yrität tuntosarvet pitkällään kurkotella, että mitä tuolle miehelle kuuluu. Mitä sulle kuuluu? Joo, tottakai sua ahdistaa, kun pelkäät sen retkahtavan, mutta silti: Mitä sulle kuuluu? Vaikka sä olisitkin oikeassa miehesi suhteen, niin et kai aio elää yrittämällä haistella sen mielialoja.

Ja sitten toisekseen. Sinunkin retkullesi tekisi ihan hyvää tuo tylsyyden sietämisen opettelu. Joten sulla ei ole mitään velvollisuutta kustantaa sen hupimatkoja kotiseudulle. Tai mitään muutakaan tietenkään. Harmi, hän on narkannut rahansa, joten nyt ollaan kotosalla.

Ja valita, valita. Olisihan ihan sairasta jos alkaisit sellaiseksi, että kaikki olisi ihanaa niinkauan kun toinen ei retkuile. Kyllä se normaali elämäkin ilman retkuilua voi olla varsinaista kiihdytysajoa ja hyvä niin, monta vuotta possujunassa on tyhmää.

Ja retkulla on pää ihan sekaisin varmaan itselläänkin, kun ennätykset paukkuu. Levoton olo varmasti. Mutta yritä olla niin, että se levottomuus ei tarttuisi sinuun. Ärsyynny vaan pienistä ja silleen. Ja retkuilun pelostakin voi puhua suoraan, että miten on. Mun retkuni sanoi aina, että kerro jos huomaan hänen valuvan nistipersoonaan, että osaa varoa. Sitten kun kerroin, niin oli jo sen verran nistipersoonassa, että hermostui mun epäluuloisuudesta. :unamused: Lopetin kertomisen jossain vaiheessa, ehkä sitten kun siinä persoonassa eläminen oli jokapäiväistä.

Mut sulla on oikeus olla huonolla tuulella ilman, että toinen siitä saa syyn lähteä rypemään. Mene vaikka yksin lenkille, potki puita ja huuda. Ja joitain ystäviä on olemassa, joille voi soittaa…

327

Kiitos Kultis ja Mallu :slight_smile:

Nyt on asiat jo selvitetty, huolet puhuttu ja silleen. Kaikki hyvin tällä kulmalla maailmaa.

Levottomuudeksi sanoi myös itse sitä liikkumisen tarvetta. Vaikea pysyä paikallaan. Mutta eiköhän tämä tästä.

Niin, se rahasta valittaminenhan on todella sen pääasian peittämistä. Sitä, että mua pelottaa kun liikkuu sielläpäin. Varsinkin tänään, kun sai rahaakin. Ja tiesi miltä se musta tuntuu. Varmisti, ja mä myönsin.

Ootte ihan oikeessa. Mun täytyy keskittyä itseeni. Omaan olooni ja hyvinvointiini, eikä elää toisen kautta. Koska tuohan retkuilee jos retkuilee. Menee jos menee. Eihän se kiva ole jos niin käy, mutta mä en voi siihen vaikuttaa millään lailla. En estää, enkä myöskään aiheuttaa. Töissä ollessa sitä vaan helposti sätkähtää. Näin kotona, kun näkee missä fiiliksissä toinen on jne. ei ole ollenkaan niin huolissaan.

Tottakai sitä haluais että kaikki nyt pysyis näin hyvin. Ja voihan se olla että niin jopa käykin. Nooh, eipäs nyt vielä innostuta :wink:

Nyt lopetan tämän etanoinnin, nojaan taakse, ja nautin possujunan kyydistä.

328

Ja katsele mennessäsi maisemia. Kyyti ei nimittäin ole niin huimaa, että tarvitsisi pelätä.

329

Mä vähän aikaa mietin, että mikä himputin etanointi. Liittyykö se johonkin etanoliin, alkoholismiin, joku ammattitermi kenties? :laughing: Niin, ne tuntosarvet, etana :bulb: . Huh hah hei.

Kiva Tähtis, kun käyt päivittämässä sieltä possujunasta. Edelleen on varpaat ja sormet ristissä.

330

Täydellinen ammattitermi, mä alan käyttää sitä.

331

Etanoi possujunassa tähtis. Aikansa kutakin.

332

Tänään on hyvä aamu.

Minulla :slight_smile: ja retkulla myös.

Olen myös miettinyt, että miten paljon mun mielialat kulkee miehen mukaan. Ja todella paljon. Eilen kun oli pahasti väännöissä, huomasin heti olevani surumielisempi.

Tästä mun pitää päästä jotenkin irti. En voi elää elämääni toisen kautta. Läheisriippuvuudesta irtautuminen on mun prosessini, koska siihenhän tässä olen sairastunut kuluneen vuoden aikana.

Pystyykö sitä oikeasti koskaan täysin irrottamaan itsensä? Lopettaa sen iänikuisen luteilun ja miettimisen. Ja toisaalta, niinhän mä olen aina tehnyt. Se taitaa olla aika yleisinhimillistäkin. Yhtälailla ajattelin toisen ajatuksia ennen retkuakin. Nyt sentään tajuan kysyä, jos näyttää että toista painaa joku. Ja aiemmasta poiketen, saan usein jopa vastauksen.

Mutta edistystä on tapahtunut. Mä huomaan odottavani todella paljon kahden viikon päästä koittavaa kesälomaa. Meidän olisi siis silloin tarkoitus lähteä viikoksi mökkeilemään. Ihan kahdestaan. Olen päättänyt, että jos tuo sitä ennen lähtee retkuilemaan, menen sitten yksinäni. Mutta uskallan ajatella kuitenkin, että siihen asti menee ihan hyvin ja sinne mennään onnellisesti yhdessä. Tosin… tiedän jo nyt, että siinä alkaa vääntäminen saunakaljoista. “Kai nyt edes mökillä, en mä sieltä pääse edes mihinkään lähtemään…”

Katsotaan nyt. Vielä se ei tunnu yhtään hyvältä ajatukselta.

Tässä sen nyt näkee. Mä kaikille tuolla muissa ketjuissa julistan, että Me emme voi vaikuttaa miestemme päihteidenkäyttöön. Ja itse sitten teen näin…

Mun isäni ei ollut suutari, muttei mulla sittenkään ole kenkiä.

333

Mä olen kanssa huomannut tuon, että mielialat kulkee retkun mielialojen mukaan. Ja mikä hassuinta, niin myös retkun mielialat kulkee mun mielialojen mukaan. Tää on ollut tämmöstä oravanpyörää, että jos jommalla kumalla on paha olla, niin sitten toisellekin tulee ja sitten taas toiselle siitä vielä pahempi…

Mä yritän senkin katkaista. Alkaa päätä huimata, kun huomaa kuinka paljon on itsensä kanssa vielä töitä. Mutta hiljaa hyvä tulee.

334

AAARGH.

Tässä sitä taas ollaan. Ihan varmana siitä että nyt menee taas päin persettä ja kunnolla.

Mieliala siis riippuu miehestä. On väärässä paikassa, ollut liian kauan, eikä olekaan ilmoittautunut ihan kuten on sovittu…

Pää hajoilee.

Yritän nyt olla soittamatta. Helvetti, jos ei kerran ilmoita niin ei sitten ilmoita. On vaan yksi vaihtoehto, mä en keksi muuta. Tai ehkä just kaksi. Ja se ensimmäinen liittyy luonnollisesti suoraan päihteidenkäyttöön.

Ahdistaa. Pelottaa. Suututtaa. Me sovittiin aamulla, että hoitaa ko. asian menemättä itse paikalle. Ja sitten kuitenkin ilmoitti että menee. Mun autolla, tietysti. Sopimuksesta ja suunnitelmasta kiinnipitäminen on niin hemmetin tärkeää tässä vaiheessa. Mutta ei. Petaamiseksi minä sitä kutsuisin. Vielä niiden vetounien jälkeen, joihin aamulla tuskaisena heräsi.

Sillä on mukanaan myös toistaiseksi ainoat avaimet talon ulko-oveen, joten mä en uskalla edes lähteä pois kotoa, kun en voi olla varma että pääsen sisälle, jos viivynkin. Mihin nyt ylipäätään edes lähtisin? Lenkille selvittämään päätäni… mutta aika ei riitä ennen lukkojen kiinnimenoa.

Helvetin helvetti. Mä olen totaalisen hermona. Ja myös kiukkuinen. Mä olen pettynyt ja vihainen just nyt. Myös itseeni…

Ja tässä hetkessä mun pitäisi ehdottomasti pystyä keskittymään itseeni ja omaan hyvinvointiini.

Osaisko kukaan sanoa miten ihmeessä se onnistuu?

335

Voihan hemmetti. Avainasia on kuitenkin avainasia. Sinun täytyy ensi tilassa hankkia itsellesi myös ulko-oven avain. Kuulostan varmaan kornilta ja liian käytännölliseltä, mutta minusta pahempaa on tuo loukussaolo kuin miehen tilanne. Odotellaan almoja paikalle. Tai käytä vp:tä. Tarvitset tukea.

336

Hemmetti.

Mä luulin vastanneeni tähän, mutta nähtävästi sekoilin jotain tässä tilassani.

Niin, sitä avainjuttua minäkin mietin, oikeasti aika paljonkin. Ja autoani. Koska se suututtaa. Mä tarvitsen kuitenkin jälleen kerran sen omaisuuteni takaisin. Vaikka huoli miehestä ja meidän pikku elämän romahtamisen pelko ovat todella suuria.

Vertaispuhelun tuossa hetki sitten sain, se helpotti hetkeksi. Jotenkin näille asioille voi jopa nauraa oikeassa seurassa. Ystävä kysyikin käytännöllisesti: onhan sinulla jäätelöä kotona.

Tottakai. Mä olen oppinut varautumaan näihin tilanteisiin jo.

Retku ei vastaa puhelimeen. En viitsi enempää yrittää tai laittaa viestiä, kyllä tuo osaa yhteyttä ottaa jos on ottaakseen.

Mutta suututtaa myös tämä oma suhtautumiseni. Mä olen taas jo aivan varma. Ei tässä ole jossia eikä muttia. Asia on ihan pihvi.

Etana vetää sarvet sisään ja vierittää muutaman suuren kyyneleen.

Seitsemäntoista raitista aamua. Saatiinpa edes ne.

337

Hemmetti näitä pettymyksiä toisensa perään.

Tuli tuossa mieleen, että mies antoi mulle pankkikorttinsa, että voin käyttää hänen rahojaan kun tässä on kuukausi eletty mun pienellä palkallani. Kysyi tuossa kyllä juuri joku päivä, että haluanko hänen siirtävän ne mun tililleni, mutta mielestäni se oli kohtuutonta - siinä tilanteessa.

Sain ulko-oven avaimen itselleni, ja piipahdin pankkiautomaatille. Ottaakseni omani pois eli tyhjentääkseni tilin. Kas vain, sieltä oli valtaosa tänään poimittu pois.

Varmaan on mennyt ihan tarpeeseen :smiling_imp:

Jos aiemmin suututti, nyt raivostuttaa. Kaikki kertynyt luottamus karisi noiden eurojen mukana pois.

Ilmoitin miehelle tarvitsevani autoni huomenna. Kukaan ei varmaan ylläty, että ei ole vastannut. Ilmoittelee itsestään ehkä huomenna.

Pitää lukea tätä ketjua vähän taaksepäin, edelliseen retkuilukauteen. Se sujui niin hienosti, että olen vieläkin ihan yllättynyt. Mitenköhän se meni niin…

Mutta nyt mä todella pysyn tiukkana. Mun on pakko. Mä en enää suostu katselemaan sivusta kun toinen petaa ja petaa itselleen täysin sokeana ja rikkoo sopimuksia.

Ja arvatkaa mitä. On taas täysikuu. Mä aamulla aavistin että jotain tänään tapahtuu, koska täydenkuun aikaan tää tapahtuu aina. On tapahtunut vuodenvaihteesta saakka. Me ei koskaan olla siihen aikaan yhdessä. Kuumatkalla, mutta vain toinen meistä. Jälleen kerran.

338

Ai perhana, täysikuu vai?

Yritän olla siitä hiljaa, nimittäin se aiheuttaa meillä “unettomuutta” ja kaikkea muutakin.

Voi sua etanaa, noin tuntosarviin tuli tietoa. Kun tarpeeks sattuu, siihen tottuu tai ainakin oppii varautumaan… Tai sitten kerää helmat, sukkahousut ja pankkikortin palaset ja lähtee.

Noita pieniä käytännön asioita hoitaisin alta pois. Avain. Otat osuutes miehen kuluista heti ‘palkkapäivänä’. Tai jos oikein justiinameininkiin ryhdytään, niin annat sille rahaa vaan sen verran, mitä se tarvii. Jos kerran ruoka ja asunto tulee sulta.

Kuule, nyt kynä käteen ja sitä sopimusta tekemään. Pitäisikö meidän auttaa?

339

No niin tähtityttö. Elämä ei ole enää ihan niin hassusti kun muutama tunti sitten. Sulla on avain ja jäätelöä. Ja ilmeisesti osan rahoistakin sait. Mulle tuli vanhana kyttääjän mieleen, että monelta ne rahat on nostettu, mutta se nyt ei ole yhtään sun toipumista tukevaa alkaa sitä kyttäämään. Hitto, kun mä valun jo sun peesissä omaan sairauteeni.

Autoa sulla ei ihan vielä ole, mutta onko sulla siihen vara-avainta? Ajattelin vaan, että jos se täytyy hakea.

Nyt ollaan tässä tilanteessa, että käytetään sanontaa “ensimmäiset asiat ensin”. Ja olen siitä ihan samaa mieltä kun sigrid, että käytännön asiat ensin. Lisäksi käytännön asioiden hoiteleminen estää totaalisen romahtamisen. Mä olen niin monta kertaa eroillut, että ton tiedän varmasti.

Ja sitten se linjan vetäminen. Älä mene uhkaamaan sitä, mikä sun päässä nyt on. Tai voithan sä tänne uhitella ja paukutella henkseleitä, mutta ei miehelle nyt. Sä muuten vajoat sen järjestämään oravanpyörään. Sen taipumushan on ollut uhkailla retkuillessaan, sun ei varmaan tarvitse tehdä samaa. Anna ensin tilanteen rauhoittua ja mieti terveemmällä päällä tota hommaa.

Eli varmasti on parmpi olla hissukseen nyt, kyllä se taas ottaa yhteyttä. Tai ihan ensin täytyisi saada se auto pois.

huomasin juuri, että kirjoitin hyvin käskevään sävyyn ohjeita (tai määräyksiä :sunglasses: ) sulle. Tiedät varmasti, että en niin tarkoita. Mitä tahansa teetkin, niin mä olen tukena sen minkä osaan. Voimia siskokulta!

340

Heippa Tähtityttö!
Luin surukseni, että epäilet kotiretkusi repsahtaneen. Pidän täällä peukkuja tönkköinä, jospa kaikki taas jotenkin järjestyisi tai olisitkin vaikka epäillyt turhia tai jotakin. Vaikka tiedän kyllä senkin, että retkun kanssa eläessään tulee niin herkkävaistoiseksi, että tietää aika hyvin milloin mopo on karannut käsistä.
Tää mun sekava ja väsyneenä kirjoittama sepustus ei taida sua paljon lohduttaa, mutta hengessä olen mukana kuitenkin.
terv Ökkis