Ihminen on muuten tosi ovela otus joka onnistuu kusettamaan myös itseään, siihen ei taida eläinkunnassa löytyä ketään muuta. Eläimienkin voi jollain tavoin kuvitella kusettavan toisiaan esim. ruokaa saalistaessaan tai niin kuin kissa hiirellä leikkiessään mutta itseään ne ei minun tietojeni mukaan kuseta, ellei ihminen tee niistä koe-eläimiä mitkä kyllä sitten sairastuvat, mutta luonnossa ei näin käy.
Tuo itsensä kusettaminen tulee hyvin ilmi erilaisien riippuvuuksien yhteydessä vaikka kuinka hyvin tietää mitä tekemisestä seuraa, tekee silti. Tämä on ollut minulle kompastuskivi raitista elämää aloittaessani mutta olen huomannut mitä enemmän saa etäisyyttä juomaelämään sen vähemmän kusettaa enää itseäänkään. Järki alkaa voittaa himon ja silloin asiat alkaa olla hyvällä mallilla. En ihmettele yhtään sitä että ns normaalit ihmiset halveksivat alkoholisteja selkärangattomuudesta koska ei he voi ymmärtää riippuvaisen ajattelua, riippuvaisen ajattelua ei ohjaa järki vaan tunne ja himo.Miten hienoa onkaan Tyräkki jos olet mielestäsi kusettanut jo itseäsikin tarpeeksi alkoholilla ja haluat päästä koko sopasta eroon, sinulla on hurjan paljon voitettavaa, olet vielä nuori ja elämää vielä paljon jäljellä, etkä ole vielä sotkenut asioitasi niin kuin sitten lähes aina käy kun riippuvuus pahenee vuosi vuodelta.
Mullon kyntöhärkä vähän sellanen olo, että mun pää ja/tai sisälmykset saati kulissit, ei kestäis enää kovin montaa kierrosta.
Mutta kattotaan nyt kuinka ämmän käy, olen niin kovin on/off.
Edit: Tai siis tarkotan, että olen niin kovin vaiheessa vielä. Hirveen lupaava alku ja paljon edistystä ainakin ajatusmaailmassa, mutta kauheesti en itteeni uskalla luottaa.
Mutta tänään nyt en kuitenka dokaa.
…Välttämättä ne kaikki muutkaan ei osaa, mutta kaikki ei aina näy ulospäin…yhtälailla saattaa kulissit olla jollain muullakin kaatumassa…ehkäpä siihen kaveriporukan tarvitaan se yksi rohkea " julkiraitis" , joka rikkoo jään…
No oli miten oli, niin ole sinä se rohkea joka uskaltaa olla ilman…
Heh, kaveriporukan janosin (mun jälkeen siis) oli ilmeisesti viikon loppuna lohkassu hampaansa jossain känniäksidentissä. Auditista sais sekin varmasti paljon liikaa pisteitä, mutta se on niin wannabe-ikinuori, ettei ainakaan vielä asiasta kanna huolta.
Ehkä maksa-arvoista kärähtäminen oli sittenkin parasta mitä mulle on tapahtunu pitkään aikaan. Pakko olla tosissaan.
3 vk.
Voiks oikeesti olla jo kolme viikkoa? Kalenterin mukaan joo. Pehmeetä laskua ja “suojattua elämää”. En vieläkään voi sanoa, että olisin itsekurini äärirajoilla joutunu pinnistelemään. Toki tosi hyvä niin, mulla kun se on vähän horjuva.
Mies lähti päiväks pariks omille lomille ja “entisessä elämässäni” mulla kyllä saattas olla jo korkki auki. Tai olisin ainakin täpinöissäni hakemassa juomia. Ja sitten “ihanaa omaa laatuaikaa”.
Tänään en nyt kuiteka dokaa.
Loistavaa Tyräkki!..ja Mieti, seuraavaksi tulee kuukausi täyteen!! Tästä on hyvä jatkaa!
tsemppistä!
Kiits Metsien mies, en kyllä koko aikuisikänäni (ja ehkä jopa vähän nuorempanakaan) koskaan ikinä nollaillu kesällä näin pitkää aikaa 
Fyysisesti hyvä olo, en oo syöny varmaan ainuttakaan särkkäriä koko heinäkuussa, kun kummasti ei ole ollenkaan päähän sattunu. Olen jopa nukkunu ihan kohtuullisesti, joka mulle on jo paljon edistystä. Ja naamakin näyttää paremmalta.
Pää tuntuu välillä vähän leviävän, kun yritän tässä kuitenkin samalla muuta elämää jatkaa ihan business as usual, eikä kukaan vieläkään tiedä mitään sen enempää. Miehelle oon sanonu, että pidän tipatonta ja se olettaa varmaan, että viimestään la taas ilosesti otan. Kaveriporukan whatsapp-ryhmässä ensimmäinen drinkkikuva tuli tänään jo ennen kahtatoista “lomalla voi vähän aikasemmin jo alottaa”. Festareille ei kai kukaan sentään aio enää yrittää salakuljettaa viinaa, kun mäkään en nyt ole sitä tekemässä.
Vaikeuskerrointa alkavassa viikossa siis on paljon enemmän ku tähän asti, mutta yritän tolkuttaa ittelleni, etten tartte viinaa mihinkään.
Joku näistä viisaista jo kauan raitistelleista on sanonut, että jos jotain asiaa oikein kovasti itselleen tolkuttaa niin lopulta asiasta tulee tosi. Tähän uskon ja itselleni samaa tolkutan. Mukavaa ja raitista viikonloppua!
Hei!
Tuon "en tarvitse alkoholia mihinkään " jutun poimin itsekin metsänreunan miehen viestistä, jonka sain raittiuteni ensi päivinä…olen sitä kanssa käyttänyt ja itselläni se on hyvä ja toimiva muistutin ja keino. Aivoille kun antaa samaa käskyä toistuvasti, ne alkavat sisäistää sitä.
Mukavaa päivää… itse painun tästä kanttarellimetsälle…niitä on noussut nyt mukavasti…
No niin, eka kerta hoidettu pois päiväjärjestyksestä! Kokemus ei ollu mitenkään erityisen nautinnollinen, mutta säästyin suuremmilta vahingoilta.
Eiliseen asti nollailin siis ihan vaan ittekseni, vältyin yli 3 vk kaikilta tilaisuuksilta joissa “olis pitäny” ottaa. Eilen olin kuitenkin festareilla seurueessa, jossa kaikki muut todellakin joi.
Menihän se siinä, mulle ei esmes yhtään tyrkytetty juomista. Mutta olihan se känninen seura loppuiltaa kohden raskasta. Päivän hienoin hetki oli varmaan jo aamulla, kun vein roskia ja näin kuinka räksä syötti kirsikoita isolle mutta kerjäävälle poikaselleen.
Uuteen viikkoon ja uusiin haasteisiin.
Loistavaa Tyräkki olet selviytynyt todella haastavasta rastista! Kun aiemmin luin tekstejäsi missä oli mainintoja tulevista festareista ajattelin silloin että onpa kova haaste heti raitistumisen alkuun miten mahtaa käydä. Hienosti selvisit, kovasti tulee hyvä mieli aina näistä voitoista. Se kuuluu asiaa ettei humalaisten seurassa oikein viihdy ja haluaisi päästä mahdollisimman pian pois, taas toisin päin kun on itse ollut mukana viinan voimalla niin juhlat loppuvat aina liian aikaisin ja pitää jatkaa yksinään, näinhän se menee.
Kun saat näitä onnistumisia raittiuden arvo alkaa kasvamaan ja et halua menettää sitä mitä jo olet saanut aikaan, näin se on ainakin minulla mennyt. Kivaa kesä viikkoa sinulle!
Kiits kyntöhärkä, mähän tälläi hyvin selkeesti tuurijuoppotyyppisenä olen vähän niinku sun opetuslapsi, vaikka ihan kaikkia neuvoja en toki ole noudattanut
Ehdottomasti vaikeinta lauantaissa oli saada suunsa auki siinä vaiheessa, kun etkoilla ilmotin, että mäpäs en nyt otakaan mitään. Se oli jotenkin huomattavasti vaikeempaa ku varsinainen juomatta oleminen.
Noh, hyvä että tuli harjoteltua. Mulla ei vaikeuskertoimet mitenkään oo laskemassa, nyt lauantaina ollaan lähössä kaveriporukan kesäretkelle. Aikasempien vuosien perusteella ennuste viikolle on kovin kostee.
Mutta mutta, en mä nyt ole heittämässä kirvestä kaivoon.
Ei se mitään, eihän ne opetuslapset raamatunaikanakaan kyenneet eikä halunneetkaan noudattaa kaikkia neuvoja. Kyllä näissä alkoholismiin ja tuurijuoppouteen liittyvissä asioissa on paljon yhtäläisyyksiä eri ihmisten välillä joten kyllä niiden kanssa elämiseenkin pätee monesti samat “lääkkeet”. Itse luulin etten ole niin paha alkoholisti ollenkaan kun olen tuurijuoppo sittemmin olen lukenut että se olisi jopa pahempi sairaus kuin tissuttelu juominen, mene ja tiedä kuka noita pystyy luokittelemaan. Tuurijuoppous on rajuudessaan kyllä kova koetus elimistölle ja psyykkeelle se nyt ainakin pitää paikkansa. Tuo sanominen ettei nyt ota mitään alkoholia tosiaankin joskus on ollut nieleskelemistä minullekin varsinkin kun on huomannut että isannät tai ystävät ovat tehneet parhaansa pöydän kattauksessa. Sitä ei yleensä tarvitse sanoa monesti samoille ihmisille mutta myöntää täytyy se joskus vaatii voimia. Olen sitä mieltä että pystyt hoitamaan tuon kesäreissunkin hyvin, olet saanut jo monta hyvää viikkoa alle. Tsemppiä!
4 vk.
Alkaa henkilökohtaset ennätykset ihan päivänä minä hyvänsä paukkumaan. Noin siis niinku tilastokelposelta ajalta, eli tältä vuostuhannelta. Ehkä joskus olen ollu alkotta 4 vk ja muutaman päivän päälle, mutta en nyt sitäkään menis vannomaan.
Yhä edelleen nollailen pitkälti tutkan alla, joten kavereiden reaktiot ahdistaa vieläkin, vaikka noi muutamat asian jo ihan hyvin ottikin viime vknloppuna. Olen valmistellu matkaseurueelle lausuntoa, jossa ilmotan, että asiaan eli liity draamaa eikä raskautta. Jos ehdin saada alkumaljan käteen, kaadan sen kukkasille.
Kaunista kesäiltaa kansalle!
5 vk ja muutama päivä päälle.
Viikko etelässä “kaikki juo, koko ajan”-lomalla takana. Aiempien vuosien pohjalta joku sata alkoholiannosta olis ollu hyvinkin pätevä ennuste.
Matkaseuran [ja ennen kaikkea itteni] suureks yllätykseks kuitenkin nollasin kokonaan. Ei huippukivaa, muttei toisaalta itkua tai hammastenkiristelyä.
Seuraavaks paluuta arkeen. Ja olenhan mä uhonnu, että edessä olis myös A-klinikka. Hrrr.
Hyvin toimittu! Voitokas matka, todella mukava kuulla nämä uutiset sinulta! Ei ne sinua siellä A-klinikalla pure, mene vaan, siellä tilanteesi ja tavoitteesi selvenevät edelleen.
Kiits kyntöhärkä, onnittelut itsellesi lähestyvästä vuosipäivästä!
Tyhmähän mä olisin, jossen hommais itteäni A-klinikalle nyt, kun tää on vielä helppoa. Eihän nollailu voi näin kivuttomana loputtomiin jatkua.
Jotenkin vähän hankala asennoitua, en toisaalta haluais manata ittelleni vaikeuksia, mutta kun olen kuitenkin aika kova inhorealisti. Vähän lohduttaa se, että mä tiedän vaikuttavani huomattavasti hätäsemmältä ja äkäsemmältä käänteissäni, kuin mitä oikeasti olen. Pyöritän asiat itekseni päässäni valmiiks ja vasta sitten toimin, usein näennäisen äkkinäisesti ja suoraviivasesti.
Että miksen mä nyt sit vaan ns. laakista sattuiskin raitistumaan.
Kyllä se kerralla raitistuminenkin on mahdollista ja tietysti parasta. Minusta kun raitistumisesta saatava selkeä hyöty on jotenkin tunnettavissa, “mitattavissa” omassa elämässä silloin raittiina olo ei ole vaikeaa ja varsinkin kun kemiallinen riippuvuus helpottaa ei pitäisi olla mitään syytä etteikö pysyisi raittiina myös jatkossa. Raittiina eläminenhän on kivaa!
Se että jos joillakin ihmisellä on muita vaikeuksia elämänsä kanssa ei siitä raittiutta pitäisi syyttää, ilman raittiutta elämä olisi vielä hankalampaa. Jos noita muita ongelmia on niitä on hyvä selvitellä erikseen eikä sotkea alkoholiongelmaan.
Vielä kerran. Hieno juttu tuo reissun onnistuminen!
Hei tyräkki myös minun puolestani!
Arvostan ja kunnioitan suuresti tuota onnistunutta matkaasi selvin päin…muutenkin etenkin sinun, kesäkuu18, ja aurinkoleijonan sitkeyttä tämän alkoholismin ja raittiuden suhteen täytyy vain kunnioittaa… vaikka epäonnistumisia on osalle tullut, niin sitkeästi ja nöyrästi noustaan jaloilleen ja lähdetään alusta uudelleen… hienoja esimerkkejä olette nöyryydestä, sitkeydestä ja päättäväisyydestä!
Kiits taas kannatuksesta, pojjaat!
Aattelen ainakin tähän asti päässeeni aika helpolla, sen jälkeen siis kun pahin katkasutuskasuus ja fyysiset viekkarit meni ohi.
Kiitokset kuuluu ainakin plinkkaajille vertaistuesta ja masisnapeille aivokemioiden korjaamisesta. Myös kaveripiiri on ottanu asian yllättävän neutraalisti ja äijä, noh, ei se ainakaan saata mua kiusauksiin. Siltä paljon pelkäämältäni jättämiseltäkin olen välttyny, tosin en ole aukassu nollailun varsinaisia taustoja.
Olen muuten enemmän laiska ja mukavuudenhaluinen, kuin päättäväinen, sitkeä ja nöyrä, mutta tässä tapauksessa lopputulokset näyttää samalta. Onneks ei voi olla enempää ku yhen päivän dokaamatta kerrallaan, niin ei ole mullekaan liian raskasta. 