40 päivää erämaavaellusta sai mut varaamaan päihdeterapeutille ajan. Onnistu kivuttomasti ja matalalla kynnyksellä yhdellä soitolla, vaikka onkin ihan kunnallinen.
Niin se mieli muuttuu, maltan tuskin odottaa, että pääsen ens viikolla tilittämään sedälle. [Tai no sedälle ja sedälle, ihan niinku mä ite olisin enää varsinaisesti mikään juniori.]
Joskus on hyvä vaan ottaa hattu nöyrästi kouraan ja pyydettävä apua muualta, ku ei pärjää kaikessa itsensä kanssa… ko. Toimintamalli oli kyllä ainakin itselläni aika ratkaisevan tärkeää alkuun pääsemiseksi tosissaan muullakin tasolla,kuin vain antabuksen käytön aloittamisen varmistamiseksi…
Oma olo alun terkkarikäynnin jälkeen oli todella huojentunut ja helpottunut…ja tunne, että pitkästä aikaa on tehnyt jotain oikein…ja näin jälkeenkinpäin ongelmasta puhuminen jonkin ihmisen kanssa on ollut hyvin tärkeää… itse puhun vaimoni ja muutaman kaverin kanssa jotka ovat saman asian kanssa saaneet niskavoiton…suosittelen harkitsemaan tuotakin…
Näin se homma etenee ja voimia sinulle tyräkki taas!
Tuolla aiemmin kirjoitin mielipiteeni siitä onko alkoholismi sairaus vai ei, olen sitä mieltä että kyllä se on ja se vaatii myös hoitoa. Itse niin monesti raitistumisyrityksissäni törmäsin siihen että kun aikaa meni ja alkoi pärjäämään jo päiviä viikkojakin miettimättä koko asiaa ja elämä rullasi tulin tulokseen etten olekkaan mitenkään sairas ja tuo voimakas hyvän olon tunne teki sen etten hoitanut enää mitenkään itseäni ja sitten lopun jo tiedättekin, olin varma että voin ottaa alkoholia niin kuin muutkin ja paskat taas oltiin samassa monesti pahemmassa kusessa kuin koskaan.
Tyyliini alkoholia käyttäessä oli se etten ollut köyhä enkä kipeä, taksia perseen alle ja keskustaan Kämpin baariin juomaan kalliita paukkuja ja juttelemaan niitä näitä , niiden viikon puolentoista putkien jälkeen olin kuin hakattu koira jolla oli lähes kaikki pielessä. Mikä tässä on pointti on se ettei pidä unohtaa tätä sairautta vaan jonkinlaista hoito muotoa pitää olla jos on alkoholisti, ellei ole, sitten varmaan pärjää tekemättä mitään.
Ei varmasti ikinä koskaan aiemmin näin pitkää nollailua. Mutta päivän teema kuitenkin se, että alko taitaa olla ongelmistani helpoimmin hoidettavia ja mikäs se prosenttiosuus sitten taas olikaan, joka viinasta pysyvästi pääsee eroon…Joku v*tun viis? Mikähän ihme sitten tekis musta siihen vähemmistöön kuuluvan.
Tiedostan, etten ole ehtiny kovin syvälle, mullahan on ajokortti ja luottotiedot ja jopa parisuhde. Tehokasta peliaikaa ennen eläkeikääkin olis vielä rapsakat 30 v jälellä, ylikin tällä menolla. Ei muita riippuvuuksia alkon lisäks ja toimintakyky tallella. Maksa-arvojenkin vois olettaa olevan ainakin aiempaa paremmat.
Eli mikäs hätä tässä.
Mutta kun muu elämä ei etene, suivii vaan.
Päihdeterapia tuskin olis ainoo terapiamuoto jota tarttisin, masislääkkeethän siis menee. Vaihtoehtosesti voisin vaan ottaa itteeni niskasta kiinni…
Jaaha, tänään sitten suuri päivä, aion tunnustaa tekosiani alan ammattilaiselle. Vielä ei kauheesti jänskätä, mutta eiköhän se rimakauhukin ehdi iskeä.
Kaduttaako, että tähän on tultu? No joo, olis sitä voinu aiemminkin oman parhaansa ymmärtää.
Ihan jees -sessio päihdeterapiaa takana. Ei nyt ehkä varsinaisesti juuri mitään, mitä jo plinkkailun pohjalta en olis tienny/tajunnu, mutta kohtuullisen sydäntä keventävää kuitenkin.
Piti antabusta hyvänä vaihtoehtona ja kohtuukäytön yrittämistä hyvin huonona vaihtoehtona.
Meinasinkin kysyä, että miten meni. Hyvä että oli hyvä sessio. Mullehan tää oli jo toka kerta, joten jännitti lähinnä ne labrat, kuulemma “hyvä vahva veri ja kaikki arvot kunnossa”. Hyvät keskustelut, antabukset taskuun ja kuukauden päästä takaisin. Aika pitkä aika, mutta saahan tuon aikaa vaihtamalla lyhyemmäksi, jos tuntuu myöhemmin siltä.
Sanoin muuten lääkärille, että oon plinkkaillut, kuulemma oikein hyvä. Että täällä sitä raitistutaan vissiin!
Juu ei antabusta mulle lähiaikoina, maksa-arvot on vieläkin ihan vinksallaan, jopa huonommat kuin juhannuksen jälkeen. Selkeesti niitten takana on siis jotain muutakin kuin pelkkä ryyppääminen, tai ne ei ainakaan pelkästään dokaamattomuudella näytä paranevan.
En mä sitä sitten kauaa arponut, ehdin jo käydä yksityisellä. [Kivaa, että on säästyny rahaa kun ei ole dokaillu…]
Kaikki auki, kirroosia tai maksasyöpää ei sentään ainakaan ääneen mainittu. Voi olla jotain alkoholiperästä, mut voi olla jotain täysin alkosta riippumatonta. Mun aiempien diagnoosienkin (ja myös nollailun) takia hyvin sekava tilanne.
Viikon päästä oon ehkä vähän viisaampi.
Pelottaa ja kaduttaa ja hävettää toki. Näinköhän liian myöhään tajusin oman parhaani.
Pahin paniikki kyllä ohi. Aluks sain terveyskeskuksesta ajan ens-ens-viikolle, siinä odottelussa ja googlailussa olis pää levinny. Aion kyllä sitten härskisti vaihtaa julkiselle puolelle, jossei ens viikko tuo selvyyttä.
Kiits Kryyni, eipä ainakaan janota Ei nyt olo onneks ihan heti kuolevakaan ole.
No ei varmaan janota. Noin arkijärjellä tuntuu, että jos olis jotain supervakavaa, niin olisit sä sen huomannut jo voinnissakin, maksa on niin olennainen elin. Toivotaan nyt parasta ja pikaista selviämistä, onneks ei tarvii odottaa kauaa seuraavaa aikaa. Ja paras miten voi hoitaa sillä välin itseään on olla dokailematta, ja sitähän sä oot jo tehnytkin. Ja toiseksi paras varmaan olla pahemmin googlailematta, sitä helposti surffailee itsensä kuolemansairaaksi monella tuskallisella tavalla, jos internetin ohjeilla rupee itseensä diagnosoimaan. Tai ainakin itsellä kävis just niin, ja sit olis entistä huolestuneempi…
Kryyni, lääkärikin suositteli (ihan kainosti), että voisin nyt olla yhä juomatta, ettei enempää tulis muuttujia. Googlestakin olen pysyny eilisen jälkeen pois, pidän itteäni ihan lahjakkaana kotidiagnostikkona, mutta nää lähtötiedot ei nyt vaan kertakaikkiaan riitä.
Tänään 50 päivää täyteen. Tässähän voi käydä niinkin, että olen “ihan turhaan” lopettanu dokaamisen, jos maksa-arvot alunperinkin oli sekasi jostain ihan muusta syystä.
Tänään eka viikon ainakin kahdesta tuomiopäivästä. Tai no, voi olla että tuomiosta ei tänään vielä julkisteta edes ennakkotietoja. Löysässä hirressä vähintään loppuviikkoon.
Noo, ei tässä nyt enää montaa tuntia. Luulen, että välipäivät menee sitten taas helpommin. Mulla yleensä alkaa pää oikein kovasti levitä vasta sitten, kun h-hetki on ihan käsillä.
Kryyni, jos lääkäri ei maksa-arvojen perusteella usko, että olisin nollaillu päivääkään, täytyy sitten näyttää tilitystä Plinkissä.