En uskonut tämän tapahtuvan, ainakaan näin pian. Ratkesin juomaan. Ja suoraan kolmena päivänä perätysten. Pettymys ja morkkis ovat hirveitä, fyysinenkin krapula tietysti melkoinen. Laskuri on nyt nollattu ja itsesäälissä rypeminen pitää unohtaa mahdollisimman nopeasti. Olo on kaoottinen ja kroppa tärisee.
Juominen oli alusta alkaen itsetuhoista, ei millään tavalla nautinnollista tai hienoa. Työpäivät menivät pieleen, yhden päivän ilmoitin sairauspoissaoloksi. Sairaushan tämä onkin. Onneksi kukaan töissä ei ole juomisestani tietoinen. Olen töissä avoimesti myöntänyt olevani alkoholiongelmainen ja nykyisin absolutisti, joten kukaan ei varmaan uskoisikaan juomistani. Häpeän itseäni.
Miksi sitten join? En ymmärrä, mikä triggeröi minua niin, että pulloon oli tartuttava. Tekosyy oli ainakin se, että urheiluharrastukseni on tauolla jalkaongelman vuoksi. “Lepuutetaan nyt sitten kunnolla” eli kaljaa koneeseen, eipähän tule lähdettyä urheilemaan. Tuskin tuo oikea syy kuitenkaan oli, sillä ympäriltä löytyisi sopivasti muutakin tekemistä. Pakonomaisuus on sairaalloista, kun toisena kännäyspäivänä hoin itselleni, että olen sairas ja tätä ei pitäisi tehdä, ja samalla pidän kaljatölkkiä kädessäni. Ihan kuin olisin ollut kolme päivää kokonaan toisessa todellisuudessa. En halua enää ikinä palata sinne.
Hävettää mennä edes lähikauppaan enää takaisin. Heille olen paljastanut tämän puolen itsestäni. En ole laskenut tölkkien määrää, enkä varmasti laskekaan. Juomamäärät olivat käsittämättömiä. Ajatuskin kuvottaa tällä hetkellä suunnattoman paljon. Ruokaan en juurikaan ole koskenut muutamia karjalanpiirakoita tai valmisruokia lukuunottamatta. Kyllähän niitä nyt kaupasta kotiin roudaa.
Tällä kertaa kerroin puolisolleni asiasta. Hän on puolet viikosta toisella paikkakunnalla töissä. En kuitenkaan kertonut heti enkä koko totuutta, koska alkoholistina häpeän tekemisiäni ja valehtelen. Aamulla laitoin itku kurkussa viestin, jossa kerroin paljonko todella olen viikon aikana juonut. Häpeän epäonnistumistani ja sitä, että olen valehdellut puolisolleni, vääristellyt totuutta juomisestani ja ylipäätään ollut humalassa hänen kanssaan puhelimessa puhuessani. Hän on tärkein ihminen elämässäni enkä halua menettää häntä. Tiedän, että valehtelu loppuu heti, kun korkki menee kiinni.
Samaa valehtelua tein kahdelle kaverilleni. Kerroin ensin juoneeni parina päivänä, sitten kolmena, sitten valehtelin jäljellä olevista juomista. Alkoholistina en osaa olla rehellinen kenellekään. Luulen että tämän takia morkkis on niin järkyttävä.
Nyt tämä pelleily saa riittää. Onneksi saan päättää mitä teen jatkossa. Ja onneksi voin olla uudelleen vapaa alkoholista. Prosessi alkaa alusta. Yritän ottaa tämän oppimiskokemuksena, mutta tällä hetkellä itsesääli yhdistettynä surkeaan oloon vie voimat. Raittiudesta oli tullut minulle niin hyvä ystävä ja voimavara, että haluaisin sen takaisin elämääni.
Toisaalta pari kertaa on tullut vastaan röökiä polttava nuori, jonka silmistä ja olemuksesta paistaa läpi suloinen humala, mahdollisesti jopa pieni kannabiksenkäryinen tunnelma. Jokin siinä vetoaa puoleensa, mutta ei magneetin lailla. Enää.
Kuulostaa että sulla on hyvät virtaukset elämässä nyt meneillään. Pidä tuosta kiinni nyt ja vielä parempaa on edessä!
